Vantaan kirkonkylä

Arkeologia

Vuonna 2013 pappilan ympäristössä tehtiin koetutkimuksia, joiden avulla löytyi keskiaikaisen pappilan jäänteet. Kuvassa kaivetaan vanhan pappilan paikalle avattua koeojaa. Kuva Andreas Koivisto.

Vantaan kirkonkylän kaivaukset ja arkeologia

Johdanto

Vuosina 2013 ja 2014 Helsingin pitäjän kirkonkylän pappilan ympäristössä tehtiin arkeologisia kaivauksia. Pappilan alueen maanalaisista kerroksista ei ennen kaivauksia tiedetty juuri mitään. Tutkimustyö tehtiin Vantaan kaupunginmuseon toimesta ja kaivauksilla työskenteli valmistuneita arkeologeja sekä alan opiskelijoita.

Vuonna 2013 pappilan ympäristössä tehtiin koetutkimuksia, joiden avulla löytyi keskiaikaisen pappilan jäänteet. Kuvassa kaivetaan vanhan pappilan paikalle avattua koeojaa. Kuva Andreas Koivisto.

Esitutkimukset

Koska pappilan alueen muinainen maankäyttö oli täysin tuntematonta, paikalla piti ennen kaivausten aloittamista tehdä esitutkimuksia. Niiden avulla selvitettiin missä maan alla sijaitsi vanhojen rakennuksien jäänteitä. Esitutkimusten aikana pappilan ympäristössä tehtiin magnetometrisiä mittauksia sekä arkeologian saralla perinteisempiä koekuoppia. Magnetometrin avulla mitattiin maan magneettikentän voimakkuutta. Paikat, jossa mittaustulokset olivat normaalista poikkeavia, olivat mielenkiintoisia, sillä voitiin olettaa että poikkeavuudet aiheutti jokin maan alla sijaitseva rakenne. Magnetometrin avulla löytyi alue, jossa oli sijainnut vanha sepän paja.

Koekuoppia pappilan ympäristöön kaivettiin yli 50. Koekuoppien avulla haluttiin selvittää eri alueiden kulttuurikerrosten paksuuksia. Kulttuurikerrokset ovat ihmisten käytön seurauksena likaantuneita maakerroksia. Paikoilla, joissa on paksut kulttuurikerrokset, on myös ollut paljon ihmistoimintaa. Nykyisen pappilan eteläpuolelta löydetty paksun kulttuurikerroksen alue paljastui keskiaikaiseksi pappilan paikaksi.

Koekuoppaa kaivamassa pappilan edustalla. Kuva Andreas Koivisto.

Kaivaukset

Arkeologisten kaivausten avulla tutkittiin 1300-luvulla perustetun vanhan keskiaikaisen pappilan jäänteitä. Vanhasta pappilasta löytyi kivijalka, vanhaa puulattiaa sekä pari uuninpohjaa. Vanhan pappilan päälle oli myöhemmin rakennettu riihi, josta löytyi kiuastyyppisen uunin perustuskiveys. Kaikki löydetyt rakenteet olivat vuotta 1699 edeltävältä ajalta, sillä aluetta kuvaava vanhin kartta on kyseiseltä vuodelta eikä sen jälkeen paikalla ole uudempien karttojen mukaan sijainnut rakennuksia.

Vanhan pappilan rakenteiden yhteydestä löydetyt esineet kertovat keskiajan ja uuden ajan alun pappilan esinekulttuurista ja arjesta. Esineiden joukossa on hyvin hienoa tavaraa, muun muassa hienosti koristeltuja pöytäveitsiä, Keski-Euroopasta tuotua keramiikka- ja lasitavaraa sekä kymmenkunta 1400- ja 1500-luvuilta olevia kolikoita pääosin Ruotsin ja Baltian alueilta. Esineistön perusteella pappila on kuulunut selkeästi ylempään yhteiskuntaluokkaan.

Vuoden 2014 kaivausalue avattiin keskiaikaisen pappilan ympärille. Kuva Andreas Koivisto.

Analyysit

Rakenteiden ja esineiden esille kaivamisen lisäksi kaivauksilta otetaan yleensä myös monenlaisia näytteitä. Näytteitä analysoidaan kaivausten jälkitöiden aikana ja ne monipuolistavat ja täydentävät kuvaa alueen elämästä ja ympäristöstä. Kirkonkylän kaivauksilla otettiin kasvinäytteitä, eli niin sanottuja makrofossiilinäytteitä. Ne analysoi makrofossiilitutkija, joka löydettyjen kasvisjäännösten perusteella pystyi kertomaan esimerkiksi mitä viljoja Kirkonkylässä on viljelty ja mitä kasveja kasvatettu tai keräilty. Kirkonkylästä löytyi muun muassa rukiin ja ohran jyviä, vadelman siemeniä sekä jäänteitä muinoin paikalla kasvaneista kasveista, kuten selja, ukontatar ja niittysalvia.

Kaivauksilla löytynyt luumateriaali analysoitiin luututkijan, eli osteologin toimesta. Hän pystyi pienistä luun kappaleista tunnistamaan mitä eläinlajeja Kirkonkylässä on ennen elänyt ja mitä siellä on syöty. Kirkonkylän osteologisen analyysin luiden joukossa oli kotieläimiä, kuten nautaa, hevosta, sikaa ja vuohta. Myös kissan luita löytyi. Turkiseläimiksi laskettavien eläinten luista löytyi metsäjänistä, kettua ja hyljettä. Jyrsijöistä luiden joukossa oli pikkumetsähiiri, rotta ja peltomyyrä.

Lisäksi kaivauksilta otettiin useita ajoitusnäytteitä. Ajoitusnäytteiksi kelpaavat esimerkiksi hiiltyneet puunjäänteet, palaneet luut sekä viljanjyvät. Kaikkea hiiltä sisältävää ainesta voidaan ajoittaa radiohiilimenetelmän avulla. Sen avulla mitataan ajoitusnäytteen sisältämän hiilen radioaktiivisen, C14-isotoopin puolittumisaikaa. Eliön kuollessa se lopettaa radiohiilen keräämisen ja siinä olleet radiohiiliatomit rupeaa hajoamaan. Mittaamalla näytteessä jäljellä olevan radiohiilen osuus kaikesta hiilestä voidaan arvioida näytteen ikä. Pappilan yhteydestä otettiin useita näytteitä. Ne ajoittuivat 1300-luvun ja 1500-luvun väliselle ajalle. Ajoitustulokset tukevat kolikoiden ja muiden esineiden avulla saatuja ajoitustuloksia.

Maanäyte otetaan yleensä isoon minigrip-pussiin. Jälkitöiden aikana maa-aines seulotaan tiheällä vesiseulalla ja erotetaan siemenet muusta maamassasta. Kuva Andreas Koivisto.
3D-kuva keskiajan pappilan uunirakenteesta.

Esinekuvia:

Exit mobile version